Päätettiin lähteä koko poppoon kanssa Viron voittajaan ja tuloksia katsoessa kannatti lähteä. En jaksa luetella kaikkia, mutta osan ja sellaiset erityisesti itseä miellyttävät tulokset.
Bortsukasvatit ottivat suurimmaksi osaksi erittäin hyviä, mutta kotona asuva Kajja ylsi jopa eriin. Kasvattajaryhmä saatiin kasaan Kajjasta ja kolmesta erittäin hyvän koirasta: Hurrikaani, Muusa & Pihta. Partacollieissa Julia ROP ja samalla vEST MVA! Myyn olen unohtanut poikkeuksetta ilmoittaa näyttelyihin...
Sittempä ne päivän ilopillerit. Sakemannikehällä meni oikeastaan koko päivä ja juoruttua tuli tuttujen kanssa, lähinnä kuitenkin Jaron ja Ousan kasvattajien kanssa. Jarolle ja samoin myös Lennulle erittäin hyvä. Berdie nappasi nuortenluokassa ERI:n ja luokkavoiton. Kilpakumppaneita tosin oli vain yksi, Marcian Loco's Post Mortem, ja sekin (omaan silmääni tosi komea uros!) sai erittäin hyvän. AVO-uroksissa Nessi sai ERI:n ja oli luokkansa toinen häviten Marcian upealle Lilithia Game Over :lle!
Ja viimeisenä, mutta ei tänä päivänä todellakaan vähäisimpänä Ousa. Saatiin odottaa koko päivä, että AVO-nartut pääsi kehään, mutta Ousa oli edelleen vedossa. Se esiintyi kauniisti ja tuomari piti siitä. Minulle oli jo voitto, kun saatiin yksilöarvostelussa eri ja tuulettelinkin ihan fiiliksissäni. Luokkasijoituksia jaettaessa Ousa laitettiin ENSIMMÄISEKSI monien kauniiden AVO-narttujen joukosta ja se sai SA:n. Ousan taakse jäi kolme SERTiä kerännyt ja RYP4-sijan saavuttanut Avelinen Noutajan Varjo ja myös SERT:n saanut & RYP4-sijalle yltänyt Marcian tuonti Kismit's Galaxy. Olin järkyttynyt kun näin, että saimme SA:n! Avoimen luokan voitto ja SA:n saaminen oli minulle jo niin suuri saavutus, että suuremmasta en Ousan kanssa uskaltanut haaveilla.
Juuri ennen PN-kehää joku vinkkasi minulle, että Ousalla olisi mahdollista päästä ainakin PN2:ksi. Olin aivan monttu aukia "Mitä? Miten?" ja joku sanoi, että junnuluokassa oli vain yksi SA:n saanut narttu, NUO-luokassa ei yhtään eikä käyttöluokassakaan ollut yhtään SA:n saanutta narttua. PN-kehään mennessä melkein tärisin. Siitä oli niin kauan, kun omat sakemannini oli viimeksi pärjänneet näin hyvin ja nekin löytyivät Ousan suvusta toisesta polvesta.
PN-kehässä juostiin, juostiin ja juostiin. Tuomari pisti meidät ekaksi ja junnunartun vikaksi ja sit juostiin lisää. Järjestys oli siinä! AVO-luokassa taakse jätetyt koirat olivat PN2 & PN3 ja junnunarttu PN4 ja OUSA PARAS NARTTU !!!!! Saaden SERTin, CACIBin & Viron voittaja 2012-tittelin... ROP & VSP-kehä ei enää jännittänyt. Tulos oli oikeastaan ihan sama, koska kaikki suuri oli jo saavutettu ja Kirsin urosta Schwer Recht :iä katsoessani olin aivan varma, että VSP-sija tulee. Kehään mentiin ja sieltä tultiin ROP-ruusukkeen kanssa! Taputukset olivat aivan mielettömät ja en edes muista, koska olisin viimeksi kuullut sellaiset aploodit. Vielä jännitetään RYP-kehiä, vaikka en siellä menestymiseen uskokaan. Tämä oli jo jotain niin mahtavaa, että en usko sen tapahtuvan enää ikinä!
Kehästä päästessäni juoksin Ousan kasvattajan Marcian kaulaan ja totesin vain "Mitä helvettiä juuri tapahtui?" Tarjosin sakukehän reunalla kierroksen skumppaa kasvattajalle ja muutamalle muullekin vieressä olleelle. Tämä oli jotain aivan mieletöntä! Mutta koska olin ajatellut juhlia jonkun muun koirani menestystä, jos sellaista tulisi, niin mukana piti olla pullo skumppaa, joka tosin meni sitten Ousan menestykseen!
Oli todella hauskaa nähdä päivän päätteeksi vielä sijoitusnarttuni Luna, joka nappasikin itselleen PN2-sijan ja junnuvoittajatittelin. Luna on todella kaunis tummempi narttu ja luonnekin on todella ihana. Agikoirana todella lupaava ja PAKK on suoritettu hyväksytysti. Mielenkiinnolla odotan mitä tämä sijoitustyttöni tuo vielä tullessaan!
maanantai 18. kesäkuuta 2012
sunnuntai 17. kesäkuuta 2012
Nimen vaihdos
Aiemmin meidät tunnettiin pelkästään Kuolamyllyn blogina, mutta koska kirjoitan siihen loppujen lopuksi niin vähän niin halusin blogin, jossa voisin hehkuttaa kaikkia kenneleitäni - paitsi Terneä ja BB:tä. Tarkoituksenahan on kirjotella vähän minkä sattuu kennelini kuulumisia päiväkirjamaisesti. Otsikkoon tulee aina kennelin nimi, jonka alaisena päiväkirjaa kirjoitetaan!
Mukana seikkailuissa:
Jääkyynel amerikanakitat & basset houndit
Lasipisara & Räyhän labradorinnoutajat, cockerspanielit, walesin- ja englanninspringerspanielit & terrierit
Teräshampaan paimen- ja vahtikoirat
Lintuhaukun metsästyspystykorvat & kanakoirat
Kuolamyllyn bernhardinkoirat & muut kakkosryhmäläiset
Prêt dachshunds mäyräkoirat kokoon tai karvaan katsomatta
Iloisia lukuhetkiä uudistuneen blogimme parissa!
Mukana seikkailuissa:
Jääkyynel amerikanakitat & basset houndit
Lasipisara & Räyhän labradorinnoutajat, cockerspanielit, walesin- ja englanninspringerspanielit & terrierit
Teräshampaan paimen- ja vahtikoirat
Lintuhaukun metsästyspystykorvat & kanakoirat
Kuolamyllyn bernhardinkoirat & muut kakkosryhmäläiset
Prêt dachshunds mäyräkoirat kokoon tai karvaan katsomatta
Iloisia lukuhetkiä uudistuneen blogimme parissa!
keskiviikko 30. toukokuuta 2012
Doni BH
Oli porukalla naama kurtussa de Veranon PAKK-kokeessa. Ilmoitin Donin ensimmäiseen käyttäytymiskokeeseensa ja äijähän pisti parastaan! Donin kanssa on ilo harrastaa, koska se on tuollainen monitoimikoira ja se on tähän mennessä hakenut agista oikeudet II-luokkaan (2x vKUMA sieltäkin jo) ja tokosta EVL:n.
Kuitenkin takaisin aiheeseen eli siihen kokeeseen. Doni työskenteli normaaliin tapaansa ja se kiskaisi kahta pistettä vaille täydet! Doni oli luokkansa paras ja tuomarilta tuli tunnustusta tästä hienosta työskentelystä ja kiva nähdä tälläinen pippurinen chihu kisaamassa myös. Sanoi myös, että teki yhtä hienoa työtä kuin hänen näkemät oikeat pk-rodut, että nyt ei tosiaan ollut mitään löysäilyn makua tän tuloksen saamisessa, koska on chihu. Olisi pärjännyt kuulemma yhtä hyvin esimerkiksi sakemannina.
Doni jätti taakseen usean "oikean" pk-rodun, esimerkiksi seitsemän novascotiannoutajaa ja kolme bordercollieta (joille kaikille hyväksytty tulos). Hyväksytyissä oli toinenkin vähän erikoisempi tapaus, nimittäin silkkivinttikoira!
Doni aiheutti hämmennystä ja jotkut oikeatkin pk-harrastajat kävivät kysymässä, että mitenkä olen kouluttanut sen noin hyvin. Sanoin vain, että samalla tavalla kuin muutkin pk-koirani. Siihen kerroin sitten omistavani suursnautsereita ja laumanvartijoita ja että Donille + muille pikkufifeille päti aivan samat säännöt kuin isoillekin. Meillä ei mitkään pikkutirrit hypi pöydillä.
Ai niin! Uusin tulokkaamme on Dreena, joka on rodultaan pyreneittenmastiffi. Urosta tälle nyt vähän haaveilen kaveriksi, mutta saa nähdä löytyykö.
Kuitenkin takaisin aiheeseen eli siihen kokeeseen. Doni työskenteli normaaliin tapaansa ja se kiskaisi kahta pistettä vaille täydet! Doni oli luokkansa paras ja tuomarilta tuli tunnustusta tästä hienosta työskentelystä ja kiva nähdä tälläinen pippurinen chihu kisaamassa myös. Sanoi myös, että teki yhtä hienoa työtä kuin hänen näkemät oikeat pk-rodut, että nyt ei tosiaan ollut mitään löysäilyn makua tän tuloksen saamisessa, koska on chihu. Olisi pärjännyt kuulemma yhtä hyvin esimerkiksi sakemannina.
Doni jätti taakseen usean "oikean" pk-rodun, esimerkiksi seitsemän novascotiannoutajaa ja kolme bordercollieta (joille kaikille hyväksytty tulos). Hyväksytyissä oli toinenkin vähän erikoisempi tapaus, nimittäin silkkivinttikoira!
Doni aiheutti hämmennystä ja jotkut oikeatkin pk-harrastajat kävivät kysymässä, että mitenkä olen kouluttanut sen noin hyvin. Sanoin vain, että samalla tavalla kuin muutkin pk-koirani. Siihen kerroin sitten omistavani suursnautsereita ja laumanvartijoita ja että Donille + muille pikkufifeille päti aivan samat säännöt kuin isoillekin. Meillä ei mitkään pikkutirrit hypi pöydillä.
Ai niin! Uusin tulokkaamme on Dreena, joka on rodultaan pyreneittenmastiffi. Urosta tälle nyt vähän haaveilen kaveriksi, mutta saa nähdä löytyykö.
perjantai 11. toukokuuta 2012
Ja että mikä koira?
Talouteemme asteli kaksi aivan outoa koiraa - molossityyppisiä kaunokaisia. Nämä neidit tuntevat nimet Mandy ja Dolli. Vähän pelkäsin lähteä ottamaan näitä kahta, koska kumpikin rotu on niin vieras minulle ja näitä ei muutenkaan ihan joka paikasta löydy. Otin yhteyttä Marcusiin, joka kasvattaa näitä komistuksia niiden alkuperäisellä alueella Uruguayssa. Lupasin tulla Marcusin luokse tutustumaan hänen koiriinsa ja samalla reissulla päättää otanko itselleni koiran mukaan, kun hänellä sattui juuri olemaan useampi kasvattipalautus, koska omistajat eivät olleet pärjänneet niiden kanssa.
Marcusin luona oli vähän aikaa kusi sukassa. Paljon tälläisiä alkukantaisempia koiria ja ei pelkästään näitä Mandy & Dolli rotuisia vaan muitakin. Marcusilla oli aivan ihailtavat tilat koirilleen ja sisällä minua vastassa oli useampi tapaus. Mieleeni heräsi heti kysymys - miten ne pärjäävät noin hyvin keskenään? Marcus esitteli minulle kotiaan kuin olisin tuntenut hänet aina: kuolleen äitinsä valokuvat, kuolleen vaimonsa kuvia, hääkuvia ja muuta elämäänsä. Seinät oli täytetty koirien valokuvilla, joista Marcus sanoi, että ne ovat nykyään hänen elämänsä. Pystyin tunnistamaan itseni. En vain ollut menettänyt elämässäni niin paljon. Vain parhaan ystävän. Rauhoituin eivätkä koirat tuntuneet enää yhtään hirveiltä - nehän olivat aivan samanlaisia kuin omani ja suurin osa jopa pienempiä kuin omani.
Marcus esitteli kotia etsivät. Sieltä löytyi viisi tämän rotuista ja viisi muun rotuisa molossikoiraa tai siinä taisi olla kolme samaa rotua ja kaksi sitten eri rotuisia. Cimarroista kaksi oli uroksia ja kolme narttuja. Marcus päästi ne yksitellen tutustumaan minuun. Osa ei kiinnittänyt mitään huomiota, mutta nuori ja molossiksi vielä kevyt narttu Mandy kiinnitti minuun paljon huomiota. Se tuli hyppimään päälle ja pusuttamaan minua. Sydämeni suli ja sanoin Marcusille, että eiköhän tämä päätös ole selvä. Minulla alkoi olemaan kiire lentokoneeseen, mutta joku suurempi voima pakotti minut siirtämään lentoa, joten sain vielä viettää yöni Marcusin luona.
Vietin aikaa kotia etsivien koirien kanssa loppuillan. Marcus seurasi minun koirien kanssa hengailua naureskellen. Ihastuin myös Marcuksen Dolly-nimiseen narttuun, joka etsi myös kotia. Aikani leikittyäni ja oltuani koirien kanssa kysyin, että olisiko minun mahdollista ostaa kummatkin nartut. No loppujen lopuksi Suomeen mukaani lähti Dolly (nykyään Dolli) ja Mandy!
Marcusin luona oli vähän aikaa kusi sukassa. Paljon tälläisiä alkukantaisempia koiria ja ei pelkästään näitä Mandy & Dolli rotuisia vaan muitakin. Marcusilla oli aivan ihailtavat tilat koirilleen ja sisällä minua vastassa oli useampi tapaus. Mieleeni heräsi heti kysymys - miten ne pärjäävät noin hyvin keskenään? Marcus esitteli minulle kotiaan kuin olisin tuntenut hänet aina: kuolleen äitinsä valokuvat, kuolleen vaimonsa kuvia, hääkuvia ja muuta elämäänsä. Seinät oli täytetty koirien valokuvilla, joista Marcus sanoi, että ne ovat nykyään hänen elämänsä. Pystyin tunnistamaan itseni. En vain ollut menettänyt elämässäni niin paljon. Vain parhaan ystävän. Rauhoituin eivätkä koirat tuntuneet enää yhtään hirveiltä - nehän olivat aivan samanlaisia kuin omani ja suurin osa jopa pienempiä kuin omani.
Marcus esitteli kotia etsivät. Sieltä löytyi viisi tämän rotuista ja viisi muun rotuisa molossikoiraa tai siinä taisi olla kolme samaa rotua ja kaksi sitten eri rotuisia. Cimarroista kaksi oli uroksia ja kolme narttuja. Marcus päästi ne yksitellen tutustumaan minuun. Osa ei kiinnittänyt mitään huomiota, mutta nuori ja molossiksi vielä kevyt narttu Mandy kiinnitti minuun paljon huomiota. Se tuli hyppimään päälle ja pusuttamaan minua. Sydämeni suli ja sanoin Marcusille, että eiköhän tämä päätös ole selvä. Minulla alkoi olemaan kiire lentokoneeseen, mutta joku suurempi voima pakotti minut siirtämään lentoa, joten sain vielä viettää yöni Marcusin luona.
Vietin aikaa kotia etsivien koirien kanssa loppuillan. Marcus seurasi minun koirien kanssa hengailua naureskellen. Ihastuin myös Marcuksen Dolly-nimiseen narttuun, joka etsi myös kotia. Aikani leikittyäni ja oltuani koirien kanssa kysyin, että olisiko minun mahdollista ostaa kummatkin nartut. No loppujen lopuksi Suomeen mukaani lähti Dolly (nykyään Dolli) ja Mandy!
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
Buffed-Up's Nosce te Ipsum
Noosesta on tullut ennenkin puhuttua ja erityisesti siitä, että se ei ole mikään kisakenttiä tähtönen, vaikka sen juuri sitä varten hankinkin. Kotona se toimii kuin mikäkin unelma, mutta kisakentillä homma kusee silmään ja rankasti. Noosen tittelirivi on ihan kunnioittava: BH Hk1 IPO1 TK2 RH-E vPNORJW-11 vPNORW-11 vPSWEJW-11 vPSWEW-11 vjPDKW-11 vPDKW-11 vjPFRAW-11 vPFRAW-11 vPFRAW-12 vPSWEW-12 vFRA, vSWE, vDK, vNOR & vFIN PMVA, mutta yksi asia siinä on miinusta. Käyttöpuolen tittelit tiivistyy BH Hk1 IPO1 TK2 RH-E tuohon. Noosen molemmat pk-tulokset ovat tällä hetkellä ALO3-tuloksia, joten eteenpäin ei ole päästy. Ilmottauduttiin kyllä kahteen PASU-kokeeseen, jos vaikka joskus saataisiin ihan ALO1 tai ALO2-tulos, jotta päästäisiin eteenpäin.
Minulla on myös ilo ilmoittaa, että Nooselle tulee jälkikasvua. Lupasin liisata sen Teräshampaan-kenneliin saksanpaimenkoirauros Nessielle, joka on tuotu samasta kennelistä kuin Noose. Tässä odotellaan enää vain Nessien valioitumista pk-suojelusta, jolloin saataisiin pentue kaupattavaksi. Yhdelle pandalapsoselle on jo alustava varaus. Teräshampaan ylläpitäjä on myös sanonut etsivänsä kodin, jos pandanarttu syntyy ja pitävänsä myös uroksen, jos se on saksanpaimen. Pentueesta olisi näin ollen jo kolme varausta, mutta saksanpaimenkoiriin otetaan kai vielä kaksi varausta.
Minulla on myös ilo ilmoittaa, että Nooselle tulee jälkikasvua. Lupasin liisata sen Teräshampaan-kenneliin saksanpaimenkoirauros Nessielle, joka on tuotu samasta kennelistä kuin Noose. Tässä odotellaan enää vain Nessien valioitumista pk-suojelusta, jolloin saataisiin pentue kaupattavaksi. Yhdelle pandalapsoselle on jo alustava varaus. Teräshampaan ylläpitäjä on myös sanonut etsivänsä kodin, jos pandanarttu syntyy ja pitävänsä myös uroksen, jos se on saksanpaimen. Pentueesta olisi näin ollen jo kolme varausta, mutta saksanpaimenkoiriin otetaan kai vielä kaksi varausta.
torstai 15. joulukuuta 2011
Uusia asukkaita
Parin viikon lomamatka teki ihan terää ulkomailla. Reittinä oli Suomi - Hollanti - Iso-Britannia - Ruotsi - Suomi ja mukaan lähti parikin koiraa.
Iso-Britanniasta mukaani lähti bernhardiuros (lk) Dribble-Trouble's Very Big Problem & pitkäkarvainen narttu Dribble-Heap's Take a Break, Hollannista pitkäkarvainen narttu Sargeis Rijzen ja Ruotsin suunnalta mukaani tuli lyhytkarvainen uros Lengn Sprit sekä pitkäkarvainen uros Lengn Dräggla.
Dribble-Trouble'sista minulla on aiemmin ollut Rony ja Sargeis-koirat ovat muuten vaan tuttuja, koska niitä löytyy niin paljon koirieni sukutauluista. Dribble-Heap's-koirista olen myös kuullut, koska niitäkin on löytynyt sukutauluista. Ruotsalaisen Kentin koirat Lengn-kennelistä olivat minulle alkuun suuri yllätys, koska en ollut koskaan kuullutkaan hänestä, mutta sitten tutustuin eräällä näyttelyreissulla häneen ja varasin itselleni urospennun, mutta juuri pentujen synnyttyä hän ilmoitti, että hänellä on uros, joka etsii kotia. Varasin sitten molemmat.
Kaikille viidelle on etsinnässä sijoituskoti, mutta aika vahva tunne on, että jäävät kotio, koska yritin jo saada etukäteen kahdelle koiristani sijoituskotia.
Samalla reissulla mukaani eksyi Lukke, joka on ollut viimeisen 3kk evakossa tuttavani luona. Ekan pari viikkoa se oli luonani, mutta todennäköisesti alkoi stressata niin isosta laumasta ja muutoksesta. Tuttavani on onneksi suostunut ottamaan vuorollaan koiriani hoitoon luokseen, että Lukke on saanut totutella rauhassa vanhempiin koiriin ja samassa syssyssä tuli nyt sitten näiden viiden uuden kanssa kotio.
Vielä pitäisi kuluttaa aikaa sen verran, että hakisin suursnautseripentuni kotio! Peeceehän taloon muutti juuri.
Iso-Britanniasta mukaani lähti bernhardiuros (lk) Dribble-Trouble's Very Big Problem & pitkäkarvainen narttu Dribble-Heap's Take a Break, Hollannista pitkäkarvainen narttu Sargeis Rijzen ja Ruotsin suunnalta mukaani tuli lyhytkarvainen uros Lengn Sprit sekä pitkäkarvainen uros Lengn Dräggla.
Dribble-Trouble'sista minulla on aiemmin ollut Rony ja Sargeis-koirat ovat muuten vaan tuttuja, koska niitä löytyy niin paljon koirieni sukutauluista. Dribble-Heap's-koirista olen myös kuullut, koska niitäkin on löytynyt sukutauluista. Ruotsalaisen Kentin koirat Lengn-kennelistä olivat minulle alkuun suuri yllätys, koska en ollut koskaan kuullutkaan hänestä, mutta sitten tutustuin eräällä näyttelyreissulla häneen ja varasin itselleni urospennun, mutta juuri pentujen synnyttyä hän ilmoitti, että hänellä on uros, joka etsii kotia. Varasin sitten molemmat.
Kaikille viidelle on etsinnässä sijoituskoti, mutta aika vahva tunne on, että jäävät kotio, koska yritin jo saada etukäteen kahdelle koiristani sijoituskotia.
Samalla reissulla mukaani eksyi Lukke, joka on ollut viimeisen 3kk evakossa tuttavani luona. Ekan pari viikkoa se oli luonani, mutta todennäköisesti alkoi stressata niin isosta laumasta ja muutoksesta. Tuttavani on onneksi suostunut ottamaan vuorollaan koiriani hoitoon luokseen, että Lukke on saanut totutella rauhassa vanhempiin koiriin ja samassa syssyssä tuli nyt sitten näiden viiden uuden kanssa kotio.
Vielä pitäisi kuluttaa aikaa sen verran, että hakisin suursnautseripentuni kotio! Peeceehän taloon muutti juuri.
tiistai 18. lokakuuta 2011
Remus TK1
Remus on mahtava! Ilmoitin Remuksen viiteen tokokokeeseen ja kolmessa kerittiin käymään kun poika jo sai siirron AVO-luokkaan. Nämä olivat Remuksen ekat tokokokeet eikä todellakaan mitään valittamista. Tokossa kokeessaan sai vahvan kolmostuloksen saaden 117pistettä. Vähän oli jotain pelleilyä eikä tehnyt mieli yhtään keskittyä kun oli niin paljon kaikkea muuta kivaa.
Remus meni ekassa kokeessaan hienosti! Se saavutti 191pistettä ja sijoittui toiseksi kolmestakymmenestä koirasta. Olen todella tyytyväinen uroksen saavutukseen. Toisessa kokeessaan 184pistettä, mutta edelleen sijoittui toiseksi kolmestakymmenestä koirasta. Molemmissa kokeissa meni todella hyvällä asenteella ja Remuksesta näki, että sillä oli kivaa.
Remus meni ekassa kokeessaan hienosti! Se saavutti 191pistettä ja sijoittui toiseksi kolmestakymmenestä koirasta. Olen todella tyytyväinen uroksen saavutukseen. Toisessa kokeessaan 184pistettä, mutta edelleen sijoittui toiseksi kolmestakymmenestä koirasta. Molemmissa kokeissa meni todella hyvällä asenteella ja Remuksesta näki, että sillä oli kivaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)