tokoilua

Päätin tänään harjoitella Pihlan kanssa VOI-luokan liikkeitä. Ensin yritin vähän leikittää tyttöä, että olisi vähän ollut innostuneempi. Pihlapa laittoi sitten täysin ranttaliksi ja juoksi vain pihaa ympäri kuulematta yhtään mitään. Istuin alas ja jäin odottelemaan, että neiti suvaitsisi saada kuulonsa takaisin.

Pihla vain riehui ja lopuksi jäi makoilemaan pihan reunalle. Päätin lähteä menemään pihasta, en tuollaista käytöstä jaksanut katsella. Kävelin läheiseen metsään ja en katsonut kertaakaan taakseni. Pihla jäi varmasti todella yllättyneenä pihaan jossa on 190cm aidat. Vähän matkaa käveltyäni alkoi kuulumaan kamala kiljuminen "ÄITI! ÄLÄ JÄTÄ! ÄLÄ! ÄLÄ MENE YKSIN! HAE MINUT POIS! OTA MUKAAN!" Pihla yritti päästä aidasta läpi, kuitenkaan onnistumatta siinä. Pari kilometriä käveltyäni alkoi takaani kuulumaan kamala läähätys. Pihla juoksi luokseni "ÄITI! TÄSSÄ MINÄ OLEN! Etkö huomannut, että jätit minut aidan toiselle puolelle?" Katsoin äimistyneenä Pihlaa ja mielessäni vain pyöri "Mitenkä tuo pääsi aidan yli", koska Pihla ei ole koskaan ollut mikään erityisen ketterä.

Palasimme kotio Pihlan kanssa. Kävelin aidan vierustaa pitkin ja katselin näkyikö mitään pakoreittiä. Ei, ei mitään. Ei neiti varmasti ollut päässyt aidan ylitse..

Aloitimme treenaamaan tokoa. Käskin Pihlan makaamaan ja odottamaan. Heittelin sitä kohti palloja ja nameja. Yksi nami houkutti todella paljon, mutta ei lähtenyt ottamaan sitä. Lähdin itse kävelemään pois ja tutkimaan lisää aidan vierustaa. Edelleenkään en huomannut mitään. Palasin takaisin Pihlan luokse ja vapautin sen. Otin sitten vielä vähän noutoa ja hyppyjä. Hyvin pärjäsi, mutta päätin lopettaa varsin lyhyen harjoitustuokion jälkeen, koska Pihlasta huomasi, että ei kiinnosta.